Keväällä 2024 Tanssisalin seinältä minua tuijottaa slogan “all about vibes”. Matka tämän lauseen omaksumiseen on vaatinut pienen matkan, palataan siis vähän ajassa taaksepäin.

Koronakurimuksen jälkeen kaipasin itselleni uutta harrastusta. Uusi elämäntilanteeni ja pikkuhiljaa avautuneet klubien ovet kutsuivat minua kesällä 2021. Kaupungissa oli useat Afrobeat/Amapiano-klubit, ja niiden rytmit ilmaisivat mukaansa. Kesän taittuessa syksyyn olin hyvin inspiroitunut tanssimisesta ja tiesin, että tätä haluan tehdä enemmän!

Olin kasvanut aikuiseksi dancehallin ja reggaen kulta-ajan Helsingissä 2010- luvun taitteessa. Silloin oli tarjolla monet bileet viikossa. Soundeja, hahmoja ja bileitä oli paljon. Ullakkojen ulkomuistojen päältä, kun puhallettiin pölyt ystäväni kanssa, muistui mieleen ainakin Komposti Soundin Reggae Sundays ja Dance pod di cornat, Selectan Andor ja Reggae Stompit, Pouta Soundin Dutty thursdaysit, Dancehall Saturdazet. Punky Reggae Partyja järjesti Toni Natural kumppaneineen. Kuningassoundi, 4wardSquat, Lion Head, One love ja Riina, Helsinki Reggae Festival ja Reggae Snowsplashit. Meri-Tuuli, Dancehall Queen -kisat ja erinäiset Battlet ja Crew’t, mitä ja ketä kaikkia olikaan, iso kippis jokaiselle DJ’lle ja toimijalle! Kylläpä hengästyttää muistella tuota aikaa, bileistä sai lähteä kotiin aina taskut täynnä seuraavien tanssien flyereitä.

VIBA

Selkärangasta valikoitui siis lajiksi Dancehall, se oli kuitenkin itselleni tutuin vuosien takaa. Selailen nettiä ja somea, etsin sopivaa tanssituntia. Sanalla voi sanoa, että ajat ovat muuttuneet kymmenen vuoden takaisesta. Ilokseni löydän kuitenkin yhä aktiivisia toimijoita.

Kuvissa ja videoissa osallistujat näyttäisivät olevan oikeastaan vain naisia. Jäin mietteliääksi, saisinkohan mennä miehenä näille tanssitunneille, rikkoisinko jotain herkkää dynamiikka tai turvallista tilaa pelkällä läsnäolollani, huomaan pohtivani pyöritellessäni eri vaihtoehtoja. Jälkeenpäin olen lähinnä huvittunut tämän kelani äärellä, mutta tuskin ainoa, joka samoja pyörittelee.

Kuulen muutamalta tutulta hyvää VIBA-nimisestä tanssisalista. Selaan Viban nettisivuja ja sivuilla vakuutellaan, että “tunneille saat tulla juuri sellaisena kun olet!” Teksti on tarpeeksi rohkaiseva minulle, ja vähän vapisevin käsin ilmoittauduin Japsin Foundation tunnille. Jos olisi ollut vaihtoehtona Foundation apupyörillä ja kellukkeilla, olisin valinnut sen. Tämä on myös itselleni tietoinen haaste, lähteä tekemään jotain, missä olen lähtökohtaisesti huono, kun helpommallakin elämässään pääsisi.

Pelko nähdyksi tulemisesta

Elämäni ensimmäinen tanssitunti sitten lukion vanhojen tanssien. Dancehall-bileiden villi ja räjähtelevä meininki ei ole läsnä, kun astun ensi kertaa jumppatrikoissani tanssitunnin alkua odottelemaan. Ihmettelen tunnelman staattisuutta, mutta jälkeenpäin ymmärrän, että huone on täynnä kaltaisiani untuvikkoja, jos ei tanssin parissa, niin todennäköisesti ainakin tämän lajin parissa.

Ensimmäisenä huomaan kielimuurin. Kielimuuri ei ole minun ja Japsin lempeän jamaikalaisen aksentin välillä, vaan minun kehoni ja rytmin välillä. En ole aikaisemmin joutunut kohtaamaan musiikkia yhtä vahvassa synkronaatiossa kehoni kanssa. Aivot antava signaalia, miten liikkua, mutta keho ei tottele. Olen aina vähintään puoli tahtia perässä, tai useimmiten varmaan neljä. Turhauttaa!

Olo kehossa on kuitenkin kumman hyvä, joka tunnin jälkeen. Japs tuo Karibian auringon tanssisaliin joka kerta, ja lisäksi nautin musiikista. Lisäksi Veera Bellen lämmin vastaanotto antoi turvan tunnetta. Silti huomaan, että tekninen taitamattomuuteni kalvaa minua “sinun pitäisi olla parempi, sinun pitäisi osata tehdä liikkeet jo oikein!” apinamieli huutaa. Hoen vastapainoksi päässäni mantraa “tämä on minua varten, tämä on hauskaa”.

Kerran yhdellä tunnilla, joku kokeneimmista tanssikamuista kysyy jotain niin yksityiskohtaista jalan asennosta, että en ollut edes tajunnut, että sellaiseen voi kiinnittää huomiota. Japs pysähtyy hetkeksi kysymyksen äärellä, odotan saavani taas yhden lisähuomion, mihin pitää kiinnittää huomiota ja ottaa haltuun. Japsin vastaus kolauttaa minut kertaheitolla oikeaan uomaan. Tunnen Japsin painokkaan sekunnin, kun hän miettii vastausta, “Doesn’t matter, its your style” Pyhä yksinkertaisuus, miten kauas olin tullut suorituspäissäni tämän ääreltä. Jälkeenpäin on helppo huomata, miten olin pelännyt tulla nähdyksi omana itsenäni, keskeneräisenä ja kehnona, koomisen jäykässä kehossani.

Minun Tyylini. Jumppatrikoot vaihtuvat enemmän oman tuntuiseen seppälään ja uskallan antaa oman tyylini näkyä, vaikka askeleet eväti joka kerta menekään oikein, se ei ole enää yhtään mikään mittari sille, miten viihdyn tunnilla, ja mitä otan mukaani, kun tanssitunti päättyy.

Kaikki tunteet

Päädyn vielä “kertaamaan” foundationin ja haen näkökulmaa afron puolelta. Vielä tämänkin kevään tunneilla samat epävarmuudet ajoittain hiipivät takaraivoon, mutta olen oppinut läksyni. Löydän tanssilliseni kotini dancehallista. Hyväksyn tunteet ja annan niiden olla. Kaikki tunteet ovat sallittuja, jotta voi päästää irti ja täysillä hypätä tanssin viboihin. All about All the vibes. Jotta voin avautua ja heittäytyä täysillä sloganille All about vibes.

Heimo

En ole varma, mitä odotin tanssitunnit aloitettua, että Black swanmaisesti takahuoneessa revimme yhdessä varpaankynsiä irti, jaamme salaisuuksia ja epävarmuuksia..? No ei ehkä ihan. Todellisuudessa tänä päivänä vaihdamme satunnaisia instagram-kommentteja ja moikkailemme bileissä. Se pieni nyökkäys tanssilattialla tai reaktio instagram-stooriin, kuitenkin kuvastaa, sitä että on tullut hyväksytyksi tähän tanssivaan kaikkien vibojen heimoon, juurikin sellaisena kuin olen!

Toivon jokaiselle mieskehollisille rohkeutta ja seikkailumieltä lähteä tanssitunneille. Foundation/beginner-tunnit ovat loistava paikka tutustua lajiin ja siihen mitä se itsessä herättää.

Tuomas Tulenheimo
@tuttutuomas