Keväällä 2022 aloitimme kavereiden kanssa konkretiaklubin, jossa ajatuksena oli, että kukin järjestää porukalle vuorollaan yllätysohjelmaa – siis lisää konkretiaa ikuisiin ”olis kiva nähdä” -viesteihin, jotka eivät johtaneet mihinkään arjen kiireissä. Kuinka ollakaan ensimmäinen klubin tapaaminen oli ystäväni meille järjestämä twerk-tunti. Porukkamme muut osallistujat olivat tunnin jälkeen lähinnä helpottuneita, että tunnista selvittiin, mutta minulle tuo sattumalta järjestetty tunti tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin. Konkretiaklubin historia jäi lopulta lyhyeksi, mutta siitä lähti liikkeelle totaalinen dancehall-hurahdukseni, joka on muutaman vuoden aikana vienyt minut lukemattomille dancehall-tunneille ja workshopeille sekä kahdesti Jamaikalle.

Twerkin kautta Dancehallin maailmaan

Ensimmäisen twerk-tunnin jälkeen löysin itseni nopeasti tilanteesta, jossa kävinkin jo useilla twerkin viikkotunneilla eri tanssikouluilla. Twerk-innostukseni lomassa päädyin jotenkin myös female dancehall -tunnille, ehkä alun perin korvaamaan jotain muuta tuntia. Olin käynyt Helsingin Tanssiopistossa Dancehall Reggae -tunneilla muutaman vuoden joskus 2000-luvun alussa. Muistan, että pidin tuolloinkin tunneista, vaikka ne olivatkin hyvin erilaisia tämän hetken dancehall-tanssitunteihin verrattuna ja keskittyivät old school -tyylisesti enemmän lantiotekniikoihin. Tuolloin elämä vei muihin suuntiin ja tanssiharrastus jäi moniksi vuosiksi, mutta kun löysin vuosien jälkeen tieni uudestaan dancehall-tunneille, niin tunsin, että jotain tuttua ja heti omalta tuntuvaa siinä liikekielessä oli. Aluksi kävin vielä enemmän twerk-tunneilla kuin, mutta pikkuhiljaa huomasin, että odotin enemmän dancehall-tunteja kuin twerk-tunteja, ja varsin pian twerk jäikin taka-alalle.

Syksyn 2022 lopulla hain kuitenkin Viballe Merin pitämään twerk-treeniryhmään, koska kaipasin yhteisöllisempää tanssin treenaamista. Ehdin olla treeniryhmässä mukana kaksi kautta ennen kuin sen toiminta loppui. Sen ajalta on monia hyviä muistoja yhteisistä perjantaitreeneistä, tanssiin ja sen harrastamiseen liittyvistä pohdinnoista ja keskusteluista sekä esityksistä. Twerkissä ja mimmityylin dancehallissa on paljon samoja lantiotekniikoita ja koen, että twerk-taustasta on ollut paljon hyötyä dancehall-tekniikoiden omaksumisessa, twerk-tunneilla on usein hinkattu lantiotekniikoita selvästi enemmän, joten ne ovat olleet erinomaista tekniikkatreeniä.

Vuoden 2023 kävin twerk-treeniryhmässä, mutta muuten viikkotunnit alkoivatkin olla jo pääosin dancehallia. Keväällä 2023 menin myös ensimmäistä kertaa jamaikalaisten opettajien tunneille. Alkuvuodesta järjestettiin Wazzin sekä Ultimate Hannahin ja Emzin workshopit ja Emz piti silloin myös kevään ajan viikkotunteja Viballa. Muistan, että aluksi jännitin jamaikalaisten vierailevien opettajien tunneille ja workshopeille osallistumista, ja ajattelin, että en ole vielä tarpeeksi ”hyvä” osallistumaan. Tämä osoittautui täysin turhaksi peloksi ja suosittelenkin ehdottamasti osallistumista kaikille dancehall-harrastajille taitotasoon katsomatta. Jamaikalaisten opettajien tunneilla pääsee kiinni dancehallin ytimeen ja olemme Helsingissä onnekkaita, että meillä on niin paljon jamaikalaisten pitämiä viikkotunteja ja erilaisia tapahtumia sekä vierailevia opettajia.

Hurahdukseni eskaloitui nopeasti siihen pisteeseen, että loppukeväästä 2023 hain jo mukaan Viban Jamaikan ryhmämatkalle ja yllätyksekseni ja ilokseni pääsin mukaan. Heinäkuussa 2023 vietimme ihanan porukan kanssa kaksi maagista viikkoa Jamaikalla. Ryhmämatka oli helppo tapa lähteä Jamaikalle mukavien ja samasta asiasta innostuneiden ihmisten kanssa. Veera ja Japs olivat järjestäneet ja miettineet kaiken valmiiksi ja itse pystyin vaan solahtamaan Jamaika-fiilikseen ja nauttimaan menosta.

Matka avasi taas uuden ulottuvuuden lajiin. Suurimpana antina oli sen konkretisoiminen, että dancehall on edelleen elävä, hengittävä ja muuttuva kulttuuri ja katutanssi, jonka olemus avautuu oikeastaan vain Jamaikalla, kun pääsee näkemään tanssin ja kulttuurin omassa ympäristössään. Myös tanssisaleissa ja Euroopassa tanssittavan tanssin ja katutanssin ero avautui uudella tavalla matkan aikana, vaikka välillä dancehall-bileissä pääseekin hetkellisesti

Jamaikan-tunnelmaan myös täällä kotosuomessa. Jamaikan matka oli niin hieno kokemus, että päädyin lähtemään Viban ryhmämatkalle uudestaan heti joulukuussa. Tällä kertaa vietin reissun ympärillä myös hieman aikaa Jamaikalla itsenäisesti. Itselleni molemmilla reissuilla kaikkein vaikuttavampia hetkiä ovat olleet tanssitunnit pienellä ryhmällämme mitä erilaisimmissa paikoissa, rannalla, joen varrella, kadulla, parkkipaikalla, talon katolla, tanssijoiden omilla kotiseuduilla ja yhteisöissä.

Mikä siinä dancehallissa kiehtoo?

Tätä minulta kysytään usein. Tuntuu, että vastaus kysymykseen on hieman muuttunut ajan mittaan ja tulee varmasti elämään myös jatkossa. Alusta lähtien minua on dancehallissa kiehtonut monipuolisuus, fiilis ja asenne. Ajan mittaan myös yhteisöllisyys ja vahva yhteys tanssin juuriin on korostunut, ja toisaalta perehtyminen ja kasvava ymmärrys tanssin kehittymisestä ja eri aikakausista sekä eri tanssijoista on myös tuonut uutta syvyyttä omaan tekemiseen. Myös monia ihania ihmisiä on tullut tavattua tämän harrastuksen ja intohimon tiimoilta.

Itse käyn enemmän female-tyylin tunneilla, missä nautin myös suuresti tanssin fyysisyydestä, energisyydestä ja kehollisuudesta. Koen, että tanssitunneilla pääsee omaksumaan eri rooleja ja ilmeitä ja tutkiskelemaan samalla itsensä eri puolia ja alter egoja ja haastamaan itseään monilla tavoilla. Mimmityylissä erityisesti kiehtoo myös tietynlainen oman seksuaalisuuden ja tilan haltuunotto. Biisien lyriikat ovat usein hyvin eksplisiittisiä, jopa naisia esineellistäviä, mutta samaan liikekieli on paitsi avoimen seksuaalista niin hyvin voimakasta, joten toimijuus ja valta on tanssijalla eli tässä tapauksessa naisella. Koen, että tästä syntyy mielenkiintoinen vastakkainasettelu, joka mahdollistaa eri ulottuvuuksien tutkiskelun turvallisessa ympäristössä, useimmiten naisten kesken. Tanssiin toki kuuluu yhteisöllisyys ja myös esiintyminen ja nykypäivänä usein videoiden tekeminen, mutta tästä huolimatta koen itse, että tanssi ja sen kautta tapahtuva ilmaisu on lähtökohtaisesti jotain mikä on suunnattu minulle itselleni minulta itseltäni, ei kenellekään muulle.

Arvostan myös sitä, että dancehall-kuvastossa ja -tunneilla näkyy erinäköisiä ja -kokoisia sekä ikäisiä naiskehoja, mielestäni tanssi onkin erinomainen keino tulla enemmän sinuiksi oman kehon kanssa ja oppia olemaan tyytyväisempi itseensä.  

Mitä seuraavaksi?

Dancehallissa riittää haastetta, joten oppiminen ja kehittymismahdollisuudet ei lopu varmaan koskaan kesken, mutta painopisteet voivat vaihdella. Syyskaudella 2024 minulla oli keskimäärin 6 dancehall-viikkotuntia viikossa, sekä unisex- että mimmitunteja, ja muutaman lyhytkurssin aikana taisi enemmänkin. Tämän päälle sitten muutamat kämpit ja workshopit. Tein jossain kohti tänä vuonna listaa, että montako female dancehall stepsiä olen tehnyt tai oppinut ja lopetin listan tekemisen johonkin 120 muuvin kohdalle. Täysin eri asia sitten kuinka monta näistä osaan hyvin tai ovat aktiivisesti muistissa.

Tällä hetkellä koen, että aina vain uusien stepsien haalimisen ja uusien tuntien sijaan kaipaisin enemmän omaa treeniä ja omaa tanssia. Yritän vieroittautua uusien muuvien kulutushimosta, liikkeitä tulee niin paljon ja ne vaihtuvat vuosittain, että kaikkia ei vain voi oppia kunnolla. Ja jos niistä ei jää mitään mieleen tai omaan liikepankkiin, niin voi miettiä oliko niiden opettelusta hirveästi hyötyä. Viimeisen vuoden aikana olen saanut paljon oivalluksia old/middle school female dancehallista ja paluusta instructional movesien pariin. Nämä ovat perussanastoa, joka eri muodoissaan toistuu myös uudemmissa muuveissa ja toisaalta mahdollistaa sen miettimisen, että mikä on oma tanssityyli ja mikä on minulle ominaista ja omalta tuntuvaa liikettä.

Tämän vuoksi vakaana tarkoituksenani on ottaa kevätkaudelle 2025 vähemmän viikkotunteja ja panostaa enemmän omaan treeniin, muun muassa freestyle-harjoituksiin ja kerrata myös aiemmin opittuja liikkeitä. Katsotaan miten tämä uuden vuoden lupaus pitää, kun kausi käynnistyy ja iskeekö kuitenkin hirveä fomo tuntien osalta.

Nyt en ole vuoteen päässyt Jamaikalle ja haaveilen, että voisin seuraavalla kerralla mennä sinne ajan kanssa treenailemaan ja käydä enemmän myös muissa paikoissa kuin Kingstonissa ja lähiseuduilla. Ennen sitä odottelen jo innolla ensi vuoden ja kevätkauden tunteja ja tanssitreenejä, mielenkiintoista nähdä mihin tämä dancehall-matka johtaakaan seuraavaksi!

– Tuuli 🩷
@tuulipajunen