Goodaz Gyals on Miittu Lehvävirran luotsaama helsinkiläinen female dancehalliin keskittyvä tanssiryhmä. Ryhmä on perustettu vuonna 2021, mutta iso osa ryhmästä on tanssinut yhdessä jo useiden vuosien ajan. Ryhmämme intohimo on dancehall: lajin energia, räväkkyys ja huumori on jotain, mistä saamme valtavasti inspiraatiota. Kulttuuritietoisuus on meille tärkeää – haluamme osoittaa tukemme ja kunnioituksemme jamaikalaisille tanssijoille ja kulttuurille.
Suomessa osallistumme jamaikalaisten opettajien tunneille niin usein, kun se on mahdollista.
Vuoden 2025 vaihteessa noin puolet ryhmästämme pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen yhteisen haaveen: Jamaikan matkan. Tämä matkakertomus on kirjoitettu yhteisten kokemustemme pohjalta yhteisellä äänellä. Kirjurina toimii Inari.
Ensivaikutelmat ja matkan odotukset
Goodaz Gyalsin ensimmäiselle yhteiselle jamaikanmatkalle pääsi lähtemään noin puolet 15-henkisestä porukastamme. Meistä ainoastaan Miittu oli aikaisemmin käynyt Bellen ja Japsin kanssa Jamaikalla vuodenvaihteessa 2024. Miittun matkan seuraaminen sai ainakin blogin kirjurin matkakuumeen roihahtamaan päätökseksi matkalle lähtöön jo vuosi sitten.
Matkan ensitunnelmat olivat jännittyneet ja odotuksia täynnä. Matkaohjelma oli käyty yksityiskohtaisesti läpi ja olimme henkisesti ja fyysisesti valmistautuneita reissuun. Silti oli lähes mahdotonta kuvitella mitä tuleman pitää. 36 tunnin mittaiseksi venyneen lentomatkan päätteeksi kuuman ilman iskiessä kasvoille, olo oli vähintäänkin epäuskoinen (oikeasti myös suhteellisen sekava siinä väsymystilassa) – saavuimme vihdoin saarelle, jonka kulttuuria ja tanssia olimme opiskelleet jo pitkään.
Ennen matkaa keskustelimme siitä, miten kukin reagoi väsyneinä tai nälkäisinä, ja sovimme, että kaikenlaiset tilanteet puhutaan avoimesti. Koska tunnemme toisemme jo pitkältä ajalta, ryhmädynamiikka toimi matkan aikana loistavasti. Kaikki asiat puhuttiin läpi, eikä suurempia konflikteja päässyt syntymään.
Tanssitunnit ja oppiminen – vapauden ja ilon syke
Osallistuimme monipuolisille tanssitunneille, joissa keskityttiin street styleen, old school- ja mid school -tanssijoihin. Puolet tunneista oli female-tyyliä ja puolet unisex-tyyliä, ja opettajina toimivat tanssijat, jotka eivät usein kierrä Euroopassa. Tanssitunneilla erityisen mieleenpainuvaa oli lapsenomainen riemu, kadulla tanssimisen fiilis ja se, että suoritukseen keskittyminen jäi taka-alalle – tilalla oli puhdas tanssin ilo. Jamaikalla tanssin ilmapiiri tuntui erityisen vapaalta ja rennolta. Lapset, jotka tanssivat kanssamme, tekivät näkyväksi sen, kuinka tanssi on syvästi juurtunut osaksi paikallista kulttuuria ja miten se kulkee sukupolvelta toiselle luonnollisena osana elämää.

Matka antoi meille mahdollisuuden syventyä tanssin iloon uudella tavalla. Opimme nauttimaan tanssista ilman liiallisia suorituspaineita, tutustuimme moniin uusiin liikkeisiin ja stepseihin sekä kehitimme rennompaa ja itsevarmempaa otetta tanssimiseen. Minä (Inari) tunnistan nyt matkan jälkeen, että tietynlainen minuun istutettu perisuomalainen häpeä ja suorittamisen paine on karissut pois tanssistani myös tällä Suomessa.
Paikallisten tanssijoiden kohtaaminen
Tanssiminen paikallisten kanssa tuntui huolettomalta ja vapautuneelta. Miljöö ja energia, joka kadun varressa puun varjossa tanssiessa vallitsi, oli jotain, mitä ei voi kokea muualla. Tanssiessa keskityimme fiilikseen ja tunteeseen, jonka tanssi herätti – emme niinkään tekniseen suoritukseen. Kaikki videot, joita nyt katsomme tanssista Jamaikalla, tuntuvat aivan erilaisilta, koska niihin liittyy nyt omia muistojälkiä.
Paikallisten tanssijoiden opetustyyli oli lämmin ja energinen. Meidät otettiin aina innolla vastaan ja tunsimme olomme todella tervetulleeksi ja osaksi yhteisöä. Tanssijat huolehtivat, että meillä oli hyvä ja turvallinen olo, ja heidän positiivinen energiansa loi ainutlaatuisen tunnelman.
Tanssitunneilla ryhmämme hyvä energia välittyi myös opettajille, jotka tuntuivat saavan inspiraatiota energiastamme. Se lisäsi kokemusta siitä, miten merkityksellisiä yhteiset tanssihetket olivat. Pitkän yhteisen tanssitaipaleemme ansiosta luemme toisiamme tanssiessamme, tunnemme toistemme vahvuudet ja pystymme rentoutumaan tanssiessa helposti. Haluaisin uskoa, että tämä keskinäinen rentous ja kannustava ilmapiiri välittyy myös ympärillemme.
Unohtumattomat retket ja elämykset
Matkan aikana pääsimme kokkaamaan paikallista ruokaa yhdessä Japsin kanssa. Kokkausintoilijana olin jo etukäteen anellut Japsia ottamaan minut keittiöönsä apukokin rooliin, enkä joutunut pettymään. Ackeeta ja breadfruitia jään kyllä erityisesti kaipaamaan täällä kaukana pohjoisessa. Varmasti hienoin kokemani kokkausmiljöö oli joella, jossa kokkasimme hiiligrillillä kalaa. Ja aivan kuin juhannuksena konsanaan, oli hiillos tietysti täydellinen vasta kokkauksen jälkeen.

Heti matkamme alussa suuntasimme Frenchmans Coven idylliselle, joskin maksulliselle turistirannalle, jonka pehmeä hiekkapohja, luonnonkauneus ja rantakeinu tekivät vierailusta unohtumattoman – ja tietysti täydellisen kuvauslokaation matkamuistojen kuvaamiselle. Teimme myös retken Lime Caylle, pienelle hiekkasaarelle keskelle merta. Matkasimme sinne paikallisen kalastajan pienellä paatilla ja saimme samalla seurata pelikaaneja metsästämässä kalaa. Lime Cayn kirkas sininen vesi ja upea luonto tekivät siitä täydellisen paikan rentoutumiselle ja meren kauneudesta nauttimiselle. Paikka toimi myös oivallisesti allekirjoittaneen orastavan flunssan parantamiseen.
Erityisen mieleenpainuva kohde oli Wickie Wackie -biitsi, rauhallinen ranta, jossa sileät kivet ja aaltojen iskeytyminen rantaan loivat vaikuttavan äänimaiseman. Siellä pääsimme tanssimaan Black Dice -tanssiryhmä yksityistunnilla – hetki oli ainutlaatuinen, kun peilin sijaan edessämme avautui aava meri.
Upeimman retkemme teimme kuitenkin Shakespeare ja Expensive -nimisten tanssijoiden kanssa Swift Riverille Portlandiin. Kohteemme oli pieni kylä viidakon keskellä joen varrella. Pidimme tanssitunnin kadun varressa, ja tunnin päätteeksi pääsimme pulahtamaan viidakon keskellä piilevään upeaan jokeen. Ennen kuin suuntasimme takaisin Kingstoniin, piipahdimme vielä Port Antonion satamakaupungissa, jossa saimme seurata upeaa auringonlaskua.
Dancehall-onnellisuus

Vybz Kartelin konsertti oli kaunistelematta elämys. Etukäteen allekirjoittanut jännitti jättikonsertin turvallisuutta, mutta stadionin käytävien tungosta lukuun ottamatta järjestelyt toimivat moitteettomasti. Konsertti itsessään oli kuin minifestivaali, jossa esiintyjinä Vybz Kartellin lisäksi nähtiin mm. Spice, Popcaan, Skillibeng, Bounty Killa, Busta Rhymes ja Vanessa Bling. Torvet soivat korvia huumaavasti kaikkialla ympärillämme, tanssijalkaa vipatti ja keikan aikana koimme upean uudenvuoden ilotulitukseen, joka tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka todellisuudessa se kesti vain kuusi minuuttia. Vähän muuta, kuin takapihan papatit kotosuomessa.
Katutanssibileet olivat ainutlaatuinen kokemus. Oli hienoa nähdä ja kokea dancehall sen luonnollisessa ympäristössä. Pääsimme tanssimaan legendaaristen tanssijoiden, kuten Expensiven, Energyn, Get There Squadin tanssijoiden, Cyaan Tiadin, John Hypen ja Mad Michellen kanssa. He kutsuivat meidät tanssimaan bileissä, ja näissä hetkissä ymmärsimme dancehallin ytimen: tanssiminen on ilon, rakkauden ja energian jakamista. Ryhmämme bilekuningattaren kruunun nappasi Janika, jolta ei jäänyt yhdetkään bileet kokematta.
Ikimuistoisimpia hetkiä olivat myös spontaanit tanssihetket talolla, jolloin musiikki soi ja tanssillinen luovuus kukki ja kukoisti. Lähes ympärivuorokautisen tanssin ohessa paransimme myös maailmaa monen tunnin ajan. Kultaisiksi muistoiksi jäävät yömyöhään jatkuneet keskustelutuokiot muun muassa parisuhteista, elämästä ja kulttuurisista eroista esimerkiksi ajokortin hankkimisessa.
Iso kiitos Belle ja Japs!
Valtavan iso kiitos kuuluu totta kai matkan järjestäjille, Viban Bellelle ja Japsille. Kaksikko loi matkastamme niin ainutlaatuisen ja uskomattoman! He ottivat meidät vastaan kuin perheenjäsenet. He näkivät valtavasti vaivaa järjestelyissä varmistaakseen, että kaikki sujuisi mutkattomasti ja että saisimme kokea jotain todella unohtumatonta. Jokainen yksityiskohta oli huolella mietitty, ja he pitivät meistä huolta läpi koko matkan – olivat aina saatavilla ja varmistivat, että kaikilla oli turvallinen ja hyvä olo. Heidän lämpönsä, ystävällisyytensä ja vastaanottavaisuutensa tekivät matkastamme erityisen. Olemme heille ikuisesti kiitollisia tästä kokemuksesta. ❤️
Unohtumaton matka ja kaipuu takaisin
Matka ylitti kaikki odotuksemme: se oli intensiivinen, mutta samalla turvallinen ja rento. Dancehallin kulttuuri, ihmiset ja avoimuus sekä se, että meidät otettiin mukaan osaksi yhteisöä, tekivät kokemuksesta aidon ja erityisen. Ryhmämme yhteishenki oli läpi matkan erinomainen, mikä lisäsi kokemuksen vaikuttavuutta entisestään. Tanssitunnit, katutanssibileet, tunnelma talolla ja kaikki hetket tanssituntien ulkopuolella tekivät matkasta unohtumattoman.
Suosittelemme tällaista matkaa kaikille, jotka rakastavat dancehallia, musiikkia ja tanssimista. Voimme nyt vain haikailla takaisin saarelle – ikävä Jamaikalle on jo kova, ja sydämemme sykkii yhä siellä koetulle energialle ja yhteisöllisyydelle.
Kirjoittanut Inari sekä Miittu, Amanda, Anne-Mari, Elina, Melissa, Janika ja Venla